Maanantai 3.6. Kotimatka

Heräsimme maanantaiaamuun puoli viiden aikaan aamulla, koska meidän piti olla parinsadan kilometrin päässä Roomassa lentokoneessa yhdentoista jälkeen, emmekä halunneet ottaa liian tiukkaa aikataulua. Pääsimmekin matkaan hyvissä ajoin aamupalan jälkeen, eikä Stellaa tarvinnut edes herättää yöunilta vaan hän siirtyi nätisti jatkamaan unia turvakaukaloon. Viimeinen automatka sujui jo kuin vanhalta tekijältä, vaikka paikalliset yrittivät esittää mitä erikoisempia peliliikkeitä matkan varrella pientareen kautta tehtyine ohituksineen. Autot piti palauttaa tankattuina, joten jouduimme hieman kaartelemaan kentän ympäristössä bensa-asemaa etsiessämme. Lisäjännitystä aamuun toi minun aiemmin toimimasta heittänyt pankki/luottokorttini, mutta onneksi Sannan kortti toimi edelleen ja saimme dieselit maksettua. Löydettyämme oikean parkkitalon ja Europcarin sedän todettua autot edelleen virheettömäksi, saimme Teron kanssa lyödä ylävitoset onnistuneesta autoilusta saapasmaassa. Pian löysimmekin itsemme lähtöterminaalista, jossa ehdin nauttia reissun toiseksi ja viimeiseksi jääneen mäkkäriburgerin ennen laukkujen ja rattaiden luovuttamista. Matkalaukutkin osuivat molemmat juuri painorajoitusten alle.

Yöllinen lähtökuva, lämmöt täysillä molemmissa autoissa

Kuvat parkkihallista Fiatin ajotietokoneesta, matkattu reilu 1200km joka oli noin kolmasosa auton mittarilukemasta. Ei ollut mikään vanha kottero alla.

Reissun lopulliseksi keskikulutukseksi muodostui varsin kohtuullinen 5.9L/100km, kun ottaa huomioon että ajo koostui runsaasta mäkien nousemisesta ja reippaasta moottoritiematkaamisesta.

Keskinopeus 51km/h

Ja lopuksi autossa vietetty kokonaisaika, melkein täysi vuorokausi.

Turvatarkastuksessa päätin kokeilla italaialaisten huumorintajua viimeisen kerran, emmekä tyhjentäneet Stellan vesimukia tai kaikkia ruokia matkatavaroista. Etukäteen kuulu paikallisten lapsirakkaus voitti jälleen, ja nopean vilaisun jälkeen turvatarkastaja ilakoi "bambini, bambini!" ja viittoi jatkamaan matkaa. Mysteeriksi jäi mitä kaikkea lentokoneeseen saisi muilutettua lapsen varjolla...

Stella heräsi yöunilta vasta lentokentällä, ja vaihdoimme yökkäriä pois aasialaisturistien suureksi huviksi keskellä käytävää.

Lentomatka sujui varsin eleettömästi ja pääsimme viettämään 4 tunnin odotusta Helsinki-Vantaan painostavaan ilmastoon, matkaseurueemme toisen osan jatkaessa seikkailua autolla tällä kertaa kotimaassa. Sari ja Petteri kävivät viihdyttämässä meitä, ja aika kului loppujenlopuksi aika nopeasti, vaikka ensin tuli kirottua omaa piheyttä lentovalinnan kanssa. Pääsimme jopa nauttimaan suomalaisen kahvihinnoittelun iloista viiden euron frappuccinon muodossa.

Oliveriakaan ei matkailu suuremmin ressannut

Stella viihtyi myös koneessa vaikka kotimatkalla ei ollutkaan enää ulkomaalaisia turisteja niin paljon kyttäämässä

Ennen viimeistä lentoa kohtasimme pienen ongelman, sillä ehdimme kirjata etukäteen kevyemmäksi tiedetyn matkalaukkumme jo koneeseen, kun selvisi että toinen laukuistamme oli lihonut 5 kiloa Italian ja Suomen välillä. Tietysti suurin osa painosta koostui vieläpä käsimatkatavaroihin kelpaamattomista nesteistä, joten jouduimme keventämään kolmen kilon edestä boksereita ja muita laukuntäytteitä reppuun painorajan saavuttamiseksi. Suurimpana huolena tässä oli toki laukkuun jääneiden pullojen kestävyys ilman pehmikkeitä.

Viimeinen lento sujui sekin varsin ongelmitta lukuunottamatta varsin pomppivaa laskeutumista ukkostavaan Ouluun. Työkaverini oli vastassa meitä kentällä omalla autollamme, jonka saimme ängettyä täyteen sateen ropistessa niskaan. Kotona odottikin paahtava 28 asteen lämpöinen asunto, joka oli lievä kulttuurishokki La Provencian jälkeen jossa olimme lämmittäneet takkaa ja nukkuneet vaatteet päällä peittojen alla.

Norwegianin kyydissä oli aika synkkää laskeutuessamme ukkospilvien läpi

Sunnuntai 2.6. Pakkauspäivä

Viimeiselle varsinaiselle lomapäivällemme emme olleet varanneet suurempaa ohjelmaa, vaan keskityimme pakkaamaan tavaroita sekä syömään ja juomaan kaapin tyhjäksi viikon aikana kertyneistä elintarvikkeista. Kävimme myös hakemassa laukuntäytettä PAMin nesteosastolta, sekä syömässä aiemmin hyväksi todetussa ravintolassa Chiancianossa. Koska tarkoituksenamme oli lähteä seuraavana päivänä jo aamuyöstä kohti Rooman lentokenttää, talomme emäntä kävi hyvästelemässä meidät jo illalla ja antoi muutaman matkamuiston mukaan. Valmistelimme nopeat aamupalat ja laitoimme hyvissä ajoin yöunille seuraavan päivän 17 tunnin matkustelua varten.

Stella pääsi ammeen puutteessa kylpyyn käsienpesualtaassa

Pesto-pasta ja kahta erilaista simpukkaa

Teron jättikatkarapu-pasta

Lauantai 1.6. Halpa-outlet

Edellispäivänä Tero ja Sofia olivat bonganneet motarin varrelta toisen Outlet-keskittymän, jossa oli tarjolla meikäläisen lompakolle sopivampien merkkien tuotteita. Edustettuina olivat mm. Adidas, Nike, Puma, GAP ja jopa Crocs. Päätimmekin suunnata tänne heti päivän ensimmäisenä etappina. Muutaman tunnin kiertelyn ja kaartelun saldona oli jokunen rääsy jokaiselle ryhmän jäsenelle, hyvät jäätelöt ja reissun ensimmäinen mäkkärilounas! Päivän ollessa vielä nuori lähdimme käymään vielä Chiancianon keskustassa, josta löysimme edullisen matkalaukun tuliaisia varten. Kävimme myös nauttimassa pizzat tutussa ravintelissa, jossa sattuman kaupalla tarjoilija toi meille Stellan nimikko-kokistölkin.

Olin yhtä uskottavana liikenteessä kuten aina

Ostarikartta

Bialettin outletista löytyi massiivisen kokoinen 18 kupin mutterikeitin, joka olisi ilmanmuuta lähtenyt mukaan jos sen olisi vain jotenkin saanut suomeen muilutettua. Toisessa kädessä perinteisempi parin kupin keitin.

Shoppailtiin Stellan kanssa

Tölkki ei suurista ponnisteluista huolimatta harmiksemme löytänyt suomeen, vaikka se kerran jo pelastettiin kierrätyslaatikosta. Laho pää on laho.

Salami picante ja juuuuustossa löytyy

Perjantai 31.5. Luksus-outlet ja Firenze

Rikkaina suomalaisina päätimme perjantaina lähteä käymään Firenzen lähellä sijaitsevassa luksusmerkkien outlet-keskittymässä (http://www.themall.it/en/outlet-italy/homepage.html). Paikalta löytyi mm. Armanin, Pradan, Burberryn, Diorin ja Guccin myynnistä poistuneita vaatteita ja muita tuotteita huomattavasti alennetuin hinnoin. Siitä huolimatta hintataso oli varsin kova meikäläisten lompakolle, joten tyhjin käsin siirryimme ruokailemaan Dolce & Gabbanan ravintolaan. Allekirjoittanut päätti nauttia tarjoilijan kovasti kehuman tartar-pihvin, jota voisi kuvailla pieneksi annokseksi raakaa ja mautonta jauhelihaa. Hieno ostos siis. Sanna sai eteensä perinteisemmän annoksen spagettia, jossa ei myöskään ollut paljoa juhlimista.

Ruuankorvikkeen jälkeen päätimme lähteä tutustumaan Firenzen keskustaan, ja pienen harharetken jälkeen löysimmekin paikallisen COOPin ison ja edullisen parkkihallin tukikohdaksemme. Valitettavasti kyseinen COOP ei sijainnutkaan ihan Firenzen ydinkeskustassa, joten talsimme reippaat kolme kilometriä kohti vanhaa kaupunkia. Mieltä virkisti matkan varrella nautittu reissun ensimmäinen kebab, joka poisti aiemman ruuan jättämän kolon vatsastani. Keskustassa nautimme reissun kalleimmat kahvit, joiden hinta vastasi melkein suomen hintatasoa ollen 3.50e kappaleelta. Normaali hinta caffe lattelle vaihteli vajaan euron ja kahden euron välillä, ja riippuen ottiko sen mukaan vai nauttiko pöydässä.

Elämä hymyilee

Firenzen keskusta ei loppujenlopuksi suuria elämyksiä tarjonnut, paitsi tytöt löysivät muutaman vaatekappaleen Zaran myymälästä, joka oli jännästi jaettu kahdelle puolelle katua omine sisäänkäynteineen. Allekirjoittanut hamstrasi myös paikalliselta katukauppiaalta kaksi futispelipaitaa, jotka olivat varmasti aitoja kopioita.

Firenzestä pääsimme lähtemään kotia kohti vasta yhdeksän aikaan illalla, ja edessämme oli reilun sadan kilometrin pätkä moottoritietä, joten pysähdyimme vielä hakemaan iltapalaa paikallisesta Autogrill-ketjusta moottoritien varrelta. Nimestä huolimatta Autogrillit olivat useimmiten suorastaan monumentaalisia rakennuksia, jotka oli rakennettu moottoritien yli ja joille oli rakennettu omat poistumiskaistansa tieltä. Ratkaisussa oli sekä hyvät ja huonot puolensa, motarilta ei tarvinnut juuri poistua nopeaa auton tai itsensä tankkaamista varten, mutta toisaalta paikkoja oli suhteellisen harvassa ja hintataso oli monopoliaseman mukainen.

Loppujenlopuksi kotiuduimme lähempänä yhtätoista illalla, ja onneksemme saimme Stellan siirrettyä suoraan yöunille turvakaukalosta. Pitkän päivän jälkeen oli vanhemmatkin valmiita unille.

Armanin nahkarotsi kokoa Stella

Hinta oli varsin kohtuullinen, En edes halua tietää mikä oli alkuperäinen hinta, mutta yleisesti ottaen hinnat olivat 30-50% alkuperäistä halvemmat.

Jostain syystä myyjät eivät pitäneet minua varteenotettavana asiakkaana vitosen lippiksessäni ja yhtä kalliissa t-paidassa.

Tämä kaksikko tarttui mukaan

Fiilikseni Zaran myymälässä

Sannan ruoka Dolce&Gabbanan ravintelissa

Meikäläisen 14 euron tartar. Harvoin on ruoka edessä vituttanut yhtä paljon.

Netistä löydetty kuva Autogrillistä, joka siis todellakin ulottui moottoritien yli, ja molemmilla puolilla oli omat palvelupisteensä pikaruokalan, pienen kaupan ja bensa-aseman muodossa.

Torstai 30.5. Siksakkia maakunnassa

Torstaina tarkoituksenamme oli ottaa vahinko takaisin ja ajaa läheiseen Montepulcianon kaupunkiin käymään torilla, joka jäi edellispäivänä kokematta. Oliver nukahti aamupäivän unille sänkyyn, joten lähdimme kolmestaan edeltä toria kohti. Perillä meitä odotti kuitenkin melkein sama näky kuin päivää aiemmin, kun torimyyjät jo pakkailivat varusteitaan pois ilmeisesti pahaenteisten pilvien vuoksi. Pelot osoittautuivatkin todeksi, sillä pian saapumisemme jälkeen vettä tuli vaakasuoraan salamoiden säestämänä. Kotona Chincianossa sateli jopa rakeita. Suojauduimme sateelta pieneen pizzeriaan syömään ja suunnittelemaan seuraavaa peliliikettä. Päätimme jatkaa maakuntakierrosta ajamalla Sarteanon kaupunkiin, joka osoittautui todella hiljaiseksi tuppukyläksi. Samoihin aikoihin toinen matkaseurueemme oli löytänyt Chiusin kylään, jossa elämä oli myös pysähtynyt. Kahvien jälkeen otimme yhteiseksi suunnaksi lähistön isoimman vesistön eli Trasimeno-järven. Sielläkään ei meno päätä huimannut, mutta maisemat olivat mukavaa vaihtelua vihreän mäkimaaston jälkeen. Pakollisen kuvaussession jälkeen päätimme lähteä kotia kohti, tosin kävimme vielä pyörähtämässä Chiancianon keskustassa jäätelöllä. Asuntomme emäntä oli luvannut järjestää meille illallisen tänään, joten meidän ei tarvinnut huolehtia ruokapuolesta. Tosin emme myöskään tienneet kuinka virallinen ja pitkä illallinen oli tiedossa. Valmistautuessamme lähtemään hänen asunnolleen syömään, ovikello soi ja emäntä kantoikin ruokaa meidän kortteeriimme nautittavaksi, eikä itse liittynyt seuraamme lainkaan. Järjestely sopi varsin mainiosti meille, ja ahmimme emännän loihtimat eväät parempiin suihin.

Matkalla toria kohti

Torilla oli elämää, not.

Lihatiski. Huomaa jäätävän kokoinen makkara keskellä kuvaa

Kanat pyörivät grillissä

Montepulcianon paloasema

Vanhempaa ja uudempaa kalustoa

Matkailu avartaa, ainakin suuta. Trasimenon hoodeilla, Castiglione del Lago vasemmalla

Järvi itse.

Trasimeno on Italian niemimaan isoin järvi. Siihen ei johda eikä sieltä lähde yhtään jokea.

Sanna löysi ison kävyn. Käpy on nyt Suomessa.

Chinciano plaza

Sään- ja lapsenkestävä tuoli

Paikallinen iltaruoka, tomaatti-valkosipuli bruschettoja, juustoa, prosciuttoa ja salamia