Heräsimme maanantaiaamuun puoli viiden aikaan aamulla, koska meidän piti olla parinsadan kilometrin päässä Roomassa lentokoneessa yhdentoista jälkeen, emmekä halunneet ottaa liian tiukkaa aikataulua. Pääsimmekin matkaan hyvissä ajoin aamupalan jälkeen, eikä Stellaa tarvinnut edes herättää yöunilta vaan hän siirtyi nätisti jatkamaan unia turvakaukaloon. Viimeinen automatka sujui jo kuin vanhalta tekijältä, vaikka paikalliset yrittivät esittää mitä erikoisempia peliliikkeitä matkan varrella pientareen kautta tehtyine ohituksineen. Autot piti palauttaa tankattuina, joten jouduimme hieman kaartelemaan kentän ympäristössä bensa-asemaa etsiessämme. Lisäjännitystä aamuun toi minun aiemmin toimimasta heittänyt pankki/luottokorttini, mutta onneksi Sannan kortti toimi edelleen ja saimme dieselit maksettua. Löydettyämme oikean parkkitalon ja Europcarin sedän todettua autot edelleen virheettömäksi, saimme Teron kanssa lyödä ylävitoset onnistuneesta autoilusta saapasmaassa. Pian löysimmekin itsemme lähtöterminaalista, jossa ehdin nauttia reissun toiseksi ja viimeiseksi jääneen mäkkäriburgerin ennen laukkujen ja rattaiden luovuttamista. Matkalaukutkin osuivat molemmat juuri painorajoitusten alle.
 |
| Yöllinen lähtökuva, lämmöt täysillä molemmissa autoissa |
 |
| Kuvat parkkihallista Fiatin ajotietokoneesta, matkattu reilu 1200km joka oli noin kolmasosa auton mittarilukemasta. Ei ollut mikään vanha kottero alla. |
 |
| Reissun lopulliseksi keskikulutukseksi muodostui varsin kohtuullinen 5.9L/100km, kun ottaa huomioon että ajo koostui runsaasta mäkien nousemisesta ja reippaasta moottoritiematkaamisesta. |
 |
| Keskinopeus 51km/h |
 |
| Ja lopuksi autossa vietetty kokonaisaika, melkein täysi vuorokausi. |
Turvatarkastuksessa päätin kokeilla italaialaisten huumorintajua viimeisen kerran, emmekä tyhjentäneet Stellan vesimukia tai kaikkia ruokia matkatavaroista. Etukäteen kuulu paikallisten lapsirakkaus voitti jälleen, ja nopean vilaisun jälkeen turvatarkastaja ilakoi "bambini, bambini!" ja viittoi jatkamaan matkaa. Mysteeriksi jäi mitä kaikkea lentokoneeseen saisi muilutettua lapsen varjolla...
 |
| Stella heräsi yöunilta vasta lentokentällä, ja vaihdoimme yökkäriä pois aasialaisturistien suureksi huviksi keskellä käytävää. |
Lentomatka sujui varsin eleettömästi ja pääsimme viettämään 4 tunnin odotusta Helsinki-Vantaan painostavaan ilmastoon, matkaseurueemme toisen osan jatkaessa seikkailua autolla tällä kertaa kotimaassa. Sari ja Petteri kävivät viihdyttämässä meitä, ja aika kului loppujenlopuksi aika nopeasti, vaikka ensin tuli kirottua omaa piheyttä lentovalinnan kanssa. Pääsimme jopa nauttimaan suomalaisen kahvihinnoittelun iloista viiden euron frappuccinon muodossa.
 |
| Oliveriakaan ei matkailu suuremmin ressannut |
 |
| Stella viihtyi myös koneessa vaikka kotimatkalla ei ollutkaan enää ulkomaalaisia turisteja niin paljon kyttäämässä |
Ennen viimeistä lentoa kohtasimme pienen ongelman, sillä ehdimme kirjata etukäteen kevyemmäksi tiedetyn matkalaukkumme jo koneeseen, kun selvisi että toinen laukuistamme oli lihonut 5 kiloa Italian ja Suomen välillä. Tietysti suurin osa painosta koostui vieläpä käsimatkatavaroihin kelpaamattomista nesteistä, joten jouduimme keventämään kolmen kilon edestä boksereita ja muita laukuntäytteitä reppuun painorajan saavuttamiseksi. Suurimpana huolena tässä oli toki laukkuun jääneiden pullojen kestävyys ilman pehmikkeitä.
Viimeinen lento sujui sekin varsin ongelmitta lukuunottamatta varsin pomppivaa laskeutumista ukkostavaan Ouluun. Työkaverini oli vastassa meitä kentällä omalla autollamme, jonka saimme ängettyä täyteen sateen ropistessa niskaan. Kotona odottikin paahtava 28 asteen lämpöinen asunto, joka oli lievä kulttuurishokki La Provencian jälkeen jossa olimme lämmittäneet takkaa ja nukkuneet vaatteet päällä peittojen alla.
 |
| Norwegianin kyydissä oli aika synkkää laskeutuessamme ukkospilvien läpi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti