Perjantai 31.5. Luksus-outlet ja Firenze

Rikkaina suomalaisina päätimme perjantaina lähteä käymään Firenzen lähellä sijaitsevassa luksusmerkkien outlet-keskittymässä (http://www.themall.it/en/outlet-italy/homepage.html). Paikalta löytyi mm. Armanin, Pradan, Burberryn, Diorin ja Guccin myynnistä poistuneita vaatteita ja muita tuotteita huomattavasti alennetuin hinnoin. Siitä huolimatta hintataso oli varsin kova meikäläisten lompakolle, joten tyhjin käsin siirryimme ruokailemaan Dolce & Gabbanan ravintolaan. Allekirjoittanut päätti nauttia tarjoilijan kovasti kehuman tartar-pihvin, jota voisi kuvailla pieneksi annokseksi raakaa ja mautonta jauhelihaa. Hieno ostos siis. Sanna sai eteensä perinteisemmän annoksen spagettia, jossa ei myöskään ollut paljoa juhlimista.

Ruuankorvikkeen jälkeen päätimme lähteä tutustumaan Firenzen keskustaan, ja pienen harharetken jälkeen löysimmekin paikallisen COOPin ison ja edullisen parkkihallin tukikohdaksemme. Valitettavasti kyseinen COOP ei sijainnutkaan ihan Firenzen ydinkeskustassa, joten talsimme reippaat kolme kilometriä kohti vanhaa kaupunkia. Mieltä virkisti matkan varrella nautittu reissun ensimmäinen kebab, joka poisti aiemman ruuan jättämän kolon vatsastani. Keskustassa nautimme reissun kalleimmat kahvit, joiden hinta vastasi melkein suomen hintatasoa ollen 3.50e kappaleelta. Normaali hinta caffe lattelle vaihteli vajaan euron ja kahden euron välillä, ja riippuen ottiko sen mukaan vai nauttiko pöydässä.

Elämä hymyilee

Firenzen keskusta ei loppujenlopuksi suuria elämyksiä tarjonnut, paitsi tytöt löysivät muutaman vaatekappaleen Zaran myymälästä, joka oli jännästi jaettu kahdelle puolelle katua omine sisäänkäynteineen. Allekirjoittanut hamstrasi myös paikalliselta katukauppiaalta kaksi futispelipaitaa, jotka olivat varmasti aitoja kopioita.

Firenzestä pääsimme lähtemään kotia kohti vasta yhdeksän aikaan illalla, ja edessämme oli reilun sadan kilometrin pätkä moottoritietä, joten pysähdyimme vielä hakemaan iltapalaa paikallisesta Autogrill-ketjusta moottoritien varrelta. Nimestä huolimatta Autogrillit olivat useimmiten suorastaan monumentaalisia rakennuksia, jotka oli rakennettu moottoritien yli ja joille oli rakennettu omat poistumiskaistansa tieltä. Ratkaisussa oli sekä hyvät ja huonot puolensa, motarilta ei tarvinnut juuri poistua nopeaa auton tai itsensä tankkaamista varten, mutta toisaalta paikkoja oli suhteellisen harvassa ja hintataso oli monopoliaseman mukainen.

Loppujenlopuksi kotiuduimme lähempänä yhtätoista illalla, ja onneksemme saimme Stellan siirrettyä suoraan yöunille turvakaukalosta. Pitkän päivän jälkeen oli vanhemmatkin valmiita unille.

Armanin nahkarotsi kokoa Stella

Hinta oli varsin kohtuullinen, En edes halua tietää mikä oli alkuperäinen hinta, mutta yleisesti ottaen hinnat olivat 30-50% alkuperäistä halvemmat.

Jostain syystä myyjät eivät pitäneet minua varteenotettavana asiakkaana vitosen lippiksessäni ja yhtä kalliissa t-paidassa.

Tämä kaksikko tarttui mukaan

Fiilikseni Zaran myymälässä

Sannan ruoka Dolce&Gabbanan ravintelissa

Meikäläisen 14 euron tartar. Harvoin on ruoka edessä vituttanut yhtä paljon.

Netistä löydetty kuva Autogrillistä, joka siis todellakin ulottui moottoritien yli, ja molemmilla puolilla oli omat palvelupisteensä pikaruokalan, pienen kaupan ja bensa-aseman muodossa.

Torstai 30.5. Siksakkia maakunnassa

Torstaina tarkoituksenamme oli ottaa vahinko takaisin ja ajaa läheiseen Montepulcianon kaupunkiin käymään torilla, joka jäi edellispäivänä kokematta. Oliver nukahti aamupäivän unille sänkyyn, joten lähdimme kolmestaan edeltä toria kohti. Perillä meitä odotti kuitenkin melkein sama näky kuin päivää aiemmin, kun torimyyjät jo pakkailivat varusteitaan pois ilmeisesti pahaenteisten pilvien vuoksi. Pelot osoittautuivatkin todeksi, sillä pian saapumisemme jälkeen vettä tuli vaakasuoraan salamoiden säestämänä. Kotona Chincianossa sateli jopa rakeita. Suojauduimme sateelta pieneen pizzeriaan syömään ja suunnittelemaan seuraavaa peliliikettä. Päätimme jatkaa maakuntakierrosta ajamalla Sarteanon kaupunkiin, joka osoittautui todella hiljaiseksi tuppukyläksi. Samoihin aikoihin toinen matkaseurueemme oli löytänyt Chiusin kylään, jossa elämä oli myös pysähtynyt. Kahvien jälkeen otimme yhteiseksi suunnaksi lähistön isoimman vesistön eli Trasimeno-järven. Sielläkään ei meno päätä huimannut, mutta maisemat olivat mukavaa vaihtelua vihreän mäkimaaston jälkeen. Pakollisen kuvaussession jälkeen päätimme lähteä kotia kohti, tosin kävimme vielä pyörähtämässä Chiancianon keskustassa jäätelöllä. Asuntomme emäntä oli luvannut järjestää meille illallisen tänään, joten meidän ei tarvinnut huolehtia ruokapuolesta. Tosin emme myöskään tienneet kuinka virallinen ja pitkä illallinen oli tiedossa. Valmistautuessamme lähtemään hänen asunnolleen syömään, ovikello soi ja emäntä kantoikin ruokaa meidän kortteeriimme nautittavaksi, eikä itse liittynyt seuraamme lainkaan. Järjestely sopi varsin mainiosti meille, ja ahmimme emännän loihtimat eväät parempiin suihin.

Matkalla toria kohti

Torilla oli elämää, not.

Lihatiski. Huomaa jäätävän kokoinen makkara keskellä kuvaa

Kanat pyörivät grillissä

Montepulcianon paloasema

Vanhempaa ja uudempaa kalustoa

Matkailu avartaa, ainakin suuta. Trasimenon hoodeilla, Castiglione del Lago vasemmalla

Järvi itse.

Trasimeno on Italian niemimaan isoin järvi. Siihen ei johda eikä sieltä lähde yhtään jokea.

Sanna löysi ison kävyn. Käpy on nyt Suomessa.

Chinciano plaza

Sään- ja lapsenkestävä tuoli

Paikallinen iltaruoka, tomaatti-valkosipuli bruschettoja, juustoa, prosciuttoa ja salamia

Keskiviikko 29.5. Toripäivä

Keskiviikkona oli Chianciano Termessä toripäivä, joka aukesi aamulla ja kesti noin yhteen iltapäivällä. Kahden lapsen kanssa aikatauluttaminen on kuitenkin jonkin verran vaikeaa, joten saavuimme paikalle kojujen jo keräillessä kamppeita. Kiersimme kuitenkin alueen läpi ja ravintolalounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti aiemmin bongaamaamme paikallista ostoskeskusta Centro Commerciale Etruscoa. Tämä osoittautuikin paremmaksi paikaksi kuin Sienan monikerroksinen ostoskompleksi. Keskuksessa oli myös paikallisen PAM-kauppaketjun isohko ruokakauppa, jossa vierailimme matkan aikana useamman kerran COOPia halvempien hintojen ja paremman valikoiman vuoksi. Paikalla oli myös edullinen vaatekauppa OVS, josta tytöt bongasivat kauan haaveilemiaan leggingsejä ja allekirjoittanut hankki päänsä peitoksi kuvissakin näkyvän sinisen kotsan. Ruokakaupasta irtosi mukaan iltaruuaksi salaattiainekset ja elintärkeitä mallastuotteita.

Sama minirellu oli taas parkissa, Tero uskaltautui pousaamaan viereen

Autokanta oli hieman uudempaa mitä suomessa, ja 90% vastaantulleista retroautoiksi laskettavista menopeleistä oli eri Fiateja

Mutkatiet väsyttää

Nettimeemit on löytäneet jopa Chiancianon torille

Torintynkää

Jälkikäteen harmillista että ei tullut 3D-kameraa mukaan, tästäkin näkisi paremmin että ollaan noin 15 asteen nousukulmassa. Tyttöjen asennot varmaan kertoo sen kuitenkin.

Puhelinkoppeja oli joka kaupungissa edelleen

Poliisit luottivat Alfa Romeoon

Autopesu mallia avo

Chianciano hieman kauempaa katsottuna, huipulla vanha kaupunki, johon tuli tosiaan autollakin eksyttyä.

Sannan annos ravintelissa, pekonia, pastaa ja simpukoita

Pastaa tomaatilla ja valkosipulilla, aika perushöttöä

Teron loihtima salaattiannos. Valitettavasti paikallinen salaatti tuntui olevan poikkeuksetta aika kitkerää matkailijoiden makuun, mutta onneksi irtovihannekset ja juustot pelastivat päivän.

Tiista 28.5. Siena

Tiistaina otimme suunnaksi Siena maakunnan nimikkokaupungin Sienan. Matka taittui sujuvasti autostradaa pitkin, vaikka kilometrimääräisesti pikkuteitä pitkin olisi ollut lyhyempi matka. Perillä Sienassa pääsimme opettelemaan Teron kanssa kaupunkiajokulttuuria todenteolla, ja nauttimaan mitä erikoisemmista risteysmuodoista. Muutaman kerran kehää kierrettyämme löysimme viimein vapaan parkkipaikan paikallisen jalkapallostadionin ympärille rakennetulta pysäköintialueelta, jonne ei olisi ollut mitään asiaa muutamaa senttiä leveämmällä autolla. Autoista päästyämme suuntasimme luonnollisesti ensimmäisenä täytetyille leiville ja jäätelöille, jonka jälkeen suunnistimme Sienan kuuluisalle aukiolle ja sen lähettyvillä olleille kauppakaduille.

Tiistaina kävimme Sienassa. Taustalla yksi maailman kauneimmista aukioista. Wikipedia-luento:  Piazza del Campo on Italiassa sijaitsevan Sienan merkittävin aukio. Se on simpukankuoren muotoinen, yhdistäen symbolisesti kolmen kukkulan, joille kaupunki on perustettu, eri tasot. Piazza del Campo on yksi Euroopan suurimmista keskiaikaisista aukioista – kaupungin koko aikuisväestö mahtuu sille yhä samanaikaisesti.

Lisää aukeaa

Minäkin sain osani mäkityönnöstä

Keskustan koettuamme ajattelimme suunnata suoremmille ja tasaisemmille lattioille Sienan lähistöllä sijainneeseen ostoskeskukseen. Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä ostari oli erittäin köyhä sekä ravintoloiden että kauppojen puolesta. Italialaiset eivät selkeästi arvosta mall-kulttuuria vaan pitäytyvät mieluummin pikkuputiikeissa.

Stella pääsi Tipin kyytiin